Kiire...kiire..kiire töissä. Se on nyt tuntunut pilaavan luovuuden. Voimat eivät ole riittäneet edes auttaviin käsitöihin viimeaikoina. Lohtuna on ollut ruuan väkertäminen sekin kiireellä, mutta onneksi viikonloppuisin edes on ollut aikaa tehdä sitä ajan kanssa. Sorruin tilaamaan uusia mausteita...nämä ovat aivan ihania

ja kaappiin oli jäänyt edellisvuoden retkiltä sitä aivan kaameaa Lidilin valmisperunamuussia (joka on ns. varmuusvarastossa retkellä mukana, jos jotain tapahtuu). Päätin testata mausteita kyseiseen tuotteeseen, koska en poiskaan malttanut heittää. Valmistin muussin ja sekoittelin jokaisesta uudesta maustepurkista hyppysellisen maustetta..suolaa ja voita vähäsen. Uunipellille kyseisestä massasta piparkakkumuotilla (pyöreä) lusikalla nostelin nokareita...päälle raastoin voimakasta juustoa ja uuniin kunnes juusto kauniin väristä...olisi varmaaan pitänyt muotoilla kauniimmin, muttakun oli kiire...ihan oli mukiinmeneviä arkiruuan kanssa, vaikkakin yleensä ateriat teen puhtaista raaka-aineista...olinpahan taloudellinen emäntä enkä heittänyt moista moskaa pois.

Kyllä oli kaksi vuotta sitten lunta...oli viimekin vuonna...nyt on kaikista näistä vuosista eniten ja se on kyllä aiheuttanut minunkin suusta voimakasta urputusta...nämä keliolosuhteet+kiire=tekisi mieli vetää peitto korviin ja herätä ehkä Toukokuussa. Kyllä minä osaan hidastaa ja mennä kelien mukaan, mutta se jonkun aiheuttama kiire (se ei ymmärrä) vallitsevia olosuhteita. Koska Etelä-Suomen kiire häädetään...annetaanko se vaikka lainaan...kenelle...kuka haluaa???

Muutaman päivän talviloman innoittamana sain kuin sainkin kudottua ihan vanhasta 7-veikasta itselleni uudet sukat...ihan ilman kiirettä...mukavaa